Luulisin, että sama pätee myös ns. normaaleihin kokouksiin. Itse olen ainakin huomannut tylsistyväni aika nopeasti kokouksissa istuessani.
Aivan ehdottomasti.
Sanoisin että sellaisissa kokouksissa ei tylsisty joissa on itselläkin jotain inputtia, asialistalla jotain johon itse voi ja haluaa vaikuttaa. Olen ollut kokouksissa jossa on päässyt esittämään jotain oman homman kannalta olennaista tai on tarvinnut oman erikoisosaamisen pohjalta selittää mikä on tai ei ole mahdollista toteuttaa, eikä niissä pääosin tylsistytä, ja vastaavasti olen ollut vielä useammassa kokouksessa jossa mikään käsitelty asia ei ole etäisestikään koskettanut minua eikä minulla ole ollut mitään tähdellistä palautetta sen pakollisen nyökyttelyn ja “mmh, mm, joo, mmmm” lisäksi.
Tämän pohjalta sanoisin että se keskeisin ongelma on kokouskulttuurissa jossa a) kokouksia pidetään ihan turhaan ja b) kokouksiin kutsutaan porukkaa tarpeettomasti. Tosi moni asia voitaisiin hoitaa kahdenkeskisesti sähköpostilla ja vielä useammassa asiassa jossa mennään kokoukseen voitaisiin käyttää vähän harkintaa että sellaisille tahoille jota asia ei kosketa lähetetään kyllä periaatteesta kutsu mutta läsnäoloa ei vaadita tai edes odoteta jos heiltä ei tarvita lausuntoa asiaan eivätkä itse koe haluavansa jotain mielipidettä esittää. Jos joku istuu kokouksen läpi ilman yhtäkään puheenvuoroa niin olisikohan ollut hyödyllisempää että olisi senkin ajan tehnyt töitään?
Muutenkin olen huomannut että monesti jos ei täysin välttämättä tarvita reaaliaikaista sanallista debattia päätöksenteossa niin perinteistä kokousta paremmin toimivat erinäiset tekstipohjaiset pikaviestimet kuten vaikkapa Slack tai Teams, johon voi heittää jonkun ehdotuksen ja pyytää siitä mielipiteitä, minkä jälkeen kaikki kiinnostuneet laittavat palautteensa 1-2 arkipäivän sisällä ja homma on yleensä jo sillä taputeltu eikä ollut mitään tarvetta raahata koko poppoota samaan aikaan yhteen huoneeseen. Kokoukset pitäisi säästää sellaisille asioille joista syntyy paljon puhetta lyhyessä ajassa eikä turhaan läpihuutojuttujen paukuttamiseen kumileimasimella.
Jos löydät itsesi turhan usein palavereista, joihin on kutsuttu tarpeettoman paljon porukkaa, niin tässäpä hassunhauska leikki palaverin ajaksi: arvioi osallistujien tuntipalkka (+ muut kulut, jotka firma maksaa työntekijän työtunnista), laske kulut yhteen ja kerro kokouksen kestolla. Lopputuloksena olet saanut arvion kokouksen hinnasta, jonka voi sitten huolettomasti ohimennen mainita pomolle vaikka lounaan yhteydessä!
Kamera kiinni ja omalla läppärillä Sopuliin meemejä selaamaan. Eipä väsytä enää.
Nykyisessä firmassa on kyllä kaikenmaailman teams ja zoom kokousta joka sormelle ja varpaalle mutta onneksi frima on panostanut ihan pätevään langattomaan kuulokemikki-yhdistelmään ja ainakaan oman osaston kulttuuriin ei kuulu että pitäisi pojottaa kameran edessä pöhinää säteillen. Läppärin kamera, sikäli kun se nyt jostain ihmeen syystä sattuisi edes olemaan päällä (koneessa on ihan oma mekaaninen vipu sille että kameran linssin eteen tulee este ja koko vehje menee ihan sähköisesti pois päältä) niin se sojottaisi joko irtonäytön taustaan tai kattoon. Jossain on varmaan ihan usb-kamerakin mutta se ei ole nykyistä työkonetta nähnytkään.
Meillä taas on sellainen kulttuuri, että saa pitää kameran pois päältä jos haluaa. Ja jostain ihme syystä meidänkin tiimissä usein jopa 5/8 tyyppiä pitää vapaaehtoisesti kameran päällä stand-upin aikana. Puhuvat 3-5 minsaa ja lopun aikaa sitten pönöttävät hiljaa kameran edessä.
Minä taas kuuntelen toisella korvalla onko mitään minulle oleellista (yleensä ei) ja selailen nettiä tai käytän ajan hyödyksi putsailemalla hampaita hammaslangalla - jotain mitä en haluaisi työtovereiden näkevän!
